Epäoikeudenmukaista tähän asti on ollut se, että hiilineutraaliin elämään jo nyt pyrkivät ihmiset ovat tehneet sen kannustavien rakenteiden puuttumisesta huolimatta. Enemmänkin asioista on tähän asti tehty julkisen vallan toimesta hankalia, ja asioita on jätetty yksittäisten kansalaisten oman aktiivisuuden varaan.

Nyt kun kaikkien viimein täytyy siirtyä hiilineutraaliin yhteiskuntaan, täytyy huomioida että jotkut ovat siinä jo pidemmällä kuin toiset. Kaikilta ei voi enää pyytää samanlaisia toimia, kun toisten hiilipäästöt ovat valtavat ja toisten pienet. Samalla tavalla yritysmaailmassa niiltä, jotka toimivat hiili-intensiivisesti, täytyy vaatia suuria toimenpiteitä, eikä epäoikeudenmukaisesti tukea näitä tähän asti päästökeskeisiä aloja.

Oikeudenmukaista on huomioida se, että jos tähän asti ei-toivotut julkiset päätökset ja rakenteelliset toimet ovat esimerkiksi vähentäneet pieniltä paikkakunnilta ja haja-asutusalueilta kaikki julkisen liikenteen kulkuyhteydet. Niinpä niitä täytyy tietoisesti palauttaa, ja tietoisesti luoda samalla tavalla muillakin yhteiskunnan aloilla kansalaisten elämää tukevia ilmastoystävällisiä ratkaisuja.

Kaikille tulee tehdä mahdollisimman helpoksi toimia ilmastoystävällisesti. Kaiken yhteiskunnallisen toiminnan tulee tähdätä tähän. Jos/kun uusia työpaikkoja syntyy uusille toimialoille ja vanhoilta toimialoilta niitä häviää, oikeudenmukaista on antaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet työllistyä - ei siis suosia erityisesti niitä jotka ovat viimeiseen asti halunneet työskennellä hiilivaltaisilla aloilla. Tuollainen suosiminen olisi epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka jo ovat toimineet ilmastoasioita ajatellen.

Eriarvoistumiseen, syrjäytymiseen, mielenterveysongelmiin yms. täytyy puuttua niillä tavoin jotka tähänkin asti on todettu toimiviksi ja hyviksi.

Niin, että köyhät kärsii muutoksesta enemmän kuin rikkain osa kansasta. Rahalla saa ja pääsee kiertämään asioita joihin köyhällä ei ole varaa.

Siirtymä paljastaa ilmastonmuutoksen luonteen ilkeänä ongelmana: toiselta lähtee työt, toinen työllistyy. Ongelman ratkaiseminen saattaa aiheuttaa uusia ongelmia, jotka kaiken lisäksi koskettavat heitä, jotka eivät alunperin olleet syyllisiä ensimmäiseen ongelmaan. Kuitenkin tätä rataa jatkaminen suistaa meidät kaikki tuhoon, joten uhrauksia on pakko tehdä ja ajattelua (esim. jatkuvan kasvun tavoittelua) pakko muuttaa.

Tässä, kuten aiemmassa sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevassa kysymyksessä tärkeänä näkökulmana on myös maassamme tehtävien toimien globaalit vaikutukset sekä kansainvälinen kehitysyhteistyö. Yhteistyötä ja resursseja tulee suunnata alueille ja toimiin, jotka ovat erityisessä vaikutus- tai riippuvuussuhteessa Suomen toimintaan.

Komppaan aikaisempaa: tulo- ja varallisuuseroina.

Kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa, ilmastotoimet tulisi säätää siten, etteivät ne heikentäisi yhteiskunnan heikoimmissa asemissa olevien henkilöiden tilaa vaan toisivat jopa positiivista muutosta tuomalla esim. uusia työpaikkoja

Oikeudenmukainen siirtymä tapahtuisi niin, että tällä hetkellä eniten kuluttavat joutuisivat vähentämään kulutustaan eniten. Yhteisten asioiden osalta (esim. joukkoliikenne) tehdään ilmastonmuutosta hillitseviä päätöksiä kaikkien puolesta.

Epäoikeudenmukainen siirtymä olisi sitä, että jokainen päätös oikeaan suuntaan tehtäisiin irrallaan muista päätöksistä arvioimatta kokonaisuutta. Esimerkiksi syrjäseuduilla asuvat joutuisivat maksamaan siitä, että he joutuvat liikkumaan omalla autolla, mutta ei huomioida sitä, että heidän elämäntapansa voi olla kokonaisuudessaan vähemmän kuluttava kuin kaupunkilaisen.

Olisikohan oikeudenmukaista, jos jokaisella kansalaisella olisi samansuuruinen päästökiintiö, jonka saisi käyttää miten haluaa? Tosin sekin on ongelmallista, jos kulutusrajan ylittämisestä selviää rahalla, koska tuloerot ovat meillä niin suuret. Ei hyvä.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja sopeutumisen toimet tulevat aiheuttamaan suuren määrän kustannuksia sekä rajoituksia kansalaisille. Nämä kustannukset ja rajoitukset tulee yhteiskunnassa kohdentaa mahdollisimman tasa-arvoa edistävällä tavalla. Tällä tarkoitetaan niin harvaanasuttujen alueiden ja kaupunkialueiden välistä eroa, eri toimialojen välisiä eroja sekä eri väestöryhmien kuin sukupolvivaikutusten huomioimista.

Epäoikeudenmukaisuus ilmenee mm. pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä. Muualla maassa eletään enemmän luonnon keskellä ja ymmärretään ympäristöä. Pääkaupunkiseudulla eletään kuplassa ja vaaditaan esim. tuulivoimaa. Se tuhoaa ympäristöä maaseudulla.

Epäoikeudenmukaisuus näkyy tulo- ja varallisuuseroina, kun ihmisillä on eri mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä. Ilmastonmuutoksen osalta epäoikeudenmukaisuus näkyy etenkin siten, että kansalaisille on asetettu vastuu korjata ilmaston tilanne, vaikka tosiasiassa suurin syyllinen ilmastotilanteeseen on nykyinen talousjärjestelmä ja yhteiskunta, joka perustuu luonnonvarojen liikakuluttamiselle ja luonnon tuhoamiselle. Kansalaiset eivät voi tehdä mitään ilmastonmuutokselle, jos koko systeemi ei ensin muutu.