Talouskääntö fossiilisista uudistuviin, tukemalla siirtymää ohjaten tuotantopolitiikan ja talouden parametrejä kestävältä pohjalta oikeudenmukaisesti ja harmonisoiden tukea hyötyjen perusteella.

Epäoikeudenmukaisuutta tuonee ainakin eri maiden erilainen suhtautuminen/vauhti hiilineutrauliuden suhteen. Esim. yritys joka toimii vastuullisesti voi joutua myymään kalliimmalla ja menettää markkinaa rahan ollessa tärkein tekijä kaupankäynnissä. Kuitenkin CO2 päästöt ovat koko maapallon ongelma. Rahan korostunutta asemaa pitäisi saada alemmas ja muita arvoja ylemmäs.
Toisilla aloilla, kuten logistiikka/kumipyörät on myös kalliimpaa ja vaikeampaa siirtyä hiilineutraaliuteen. Liikenne ylipäätään on haastavaa toteuttaa hiilineutraalisti ja oikeudenmukaisesti. Helposti näkee skenaarion, että köyhä ei hiilineutraalissa yhteiskunnassa pääse liikkumaan kuin lihasvoimalla.

Käytännössä sama vastaus kuin aikaisemmassa kysymyksessä, oikeudenmukaisuuden osalta:

Eri ihmisryhmien, kuten lasten ja nuorten, vammaisten henkilöiden ja alkuperäiskansa saamelaisten, osallistumismahdollisuuksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota ja heidän mahdollisuutensa vaikuttaa toimenpiteisiin tulee varmistaa sukupuolten tasa-arvo kaikessa osallistumisessa huomioiden.

Erityisesti yksilöt ja ryhmät, joiden elämään ilmastokriisi ja ilmastotoimet vaikuttavat merkittävällä tavalla, tulee ottaa mukaan ilmastotoimien suunnitteluun, toimeenpanoon, seurantaan ja arviointiin. Ymmärrettävää ja saavutettavaa tiedonsaantia ilmastoasioista tulee edistää, jotta kansalaiset voivat vaikuttaa ilmastotoimiin.

Oikeudenmukaisuuden tulee tarkoittaa erityisesti sitä, että luonnonvarat, resurssit ja hyvinvointi jakautuisivat tasaisemmin maapallolla, ja että myös tulevilla sukupolvilla olisi oikeus ja mahdollisuus hyvinvointiin. Oikeudenmukaisuus liittyy myös teollisuusmaiden historialliseen vastuuseen ilmastopäästöistä, ja siten velvollisuudesta kantaa ilmastonmuutoksen hillinnän ja sen vaikutuksiin sopeutumisen kustannuksia.

Koko hiilineutraalius lienee 1000 miljardin bisnes globaalisti.
Mitä heikommassa asemassa ihminen on, suhteelliesti sitä epäoikeudenmukaisempi poliittiset rajoitukset ovat.
Todellisuudessahan ei hiilidioksidi ei edes ole maapallon pahis, vaan kaiken elämän edellytys.
Jos kaikki tämä raha mitä kansalta on tällä verukkeella pumpattu, olisi käytetty oikeaan ongelmaan, eli paikallisiin ympäristösaasteisiin ja -pienhiukkasiin, roskiin luonnossa jne, Delhissä hendittettäisiin paljon puhtaampaa ilmaa, ja Tyynenmeren roskamanner olisi putsattu jo useaan kertaan.
Nyt varallisuuden siirto perustuu samaan, kuin kiellettäisiin maapallolta happi. Tai vesi.

Ensin toimet isoihin linjoihin: energiajärjestelmä, haitallisten tukien välitön poisto, julkisten toimijoiden määräykset. Sitten rohkea haitallisen yksityisen ylikulutuksen verotus (pikamuoti, lentomatkailu, viihde-elektroniikka jne.). Tällöin kohdistuu pääosin niihin, joilla on varaa ylikuluttaa.

Tulo- ja varallisuuseroina, erilaisina mahdollisuuksina saada äänensä kuuluviin.

Hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtyminen koskettaa kuljetusyrittäjää ja sairaanhoitajaa epäoikeudenmukaisesti eri tavoin. Riittävät tukitoimenpiteet, resurssien tasapuolinen jakaminen, verotuksen keinot tms tuovat oikeudenmukaisempaa kohtelua ja turvaavat yhteiskuntarauhaa. Muutos tulee olemaan vaikeaa kaiklla tasoilla.

Ei mitekään, tämä on harvinaisen oikeudenmukainen asia, sillä se koskee kaikkia suomalaisia.
Maailmalla etenkin kehittyvissä maissa laita on toinen.

Oikeudenmukaisuus ilmenee esimerkiksi vähimmäistoimeentulon (yleensä työn kautta) takaamisessa jokaiselle. Epäoikeudenmukaisuus voi ilmetä esimerkiksi liiallisen elintason ylläpitämisessä osalla väestöä, jolla olisi varaa tinkiä ylellisyyksistään, ja mikä on ekologisestikin, mm. ilmastotavoitteiden kannalta, välttämätöntä.