En tiedä

Maaseudulla asuvat ja vähävaraiset kärsivät eniten muutoksista.

Ilmastonmuutoksen syylliset, kuten raskas teollisuus, suuret energiayhtiöt, luonnonvaroja kuten metsiä hyödyntävät yritykset, maatalous ja autoilijat eivät suoraan hyödy ilmastonsuojelun toimenpiteistä. Ympäristön suojelemisessa keppi on tehokkaampi ja halvempi keino kuin porkkana. Liikennesuunnittelussa nostetaan jalankulkijat ja pyöräilijät keskiöön sen sijaan, että rakennetaan uusia moottoriteitä, parkkihalleja ja eritasoliittymiä helpottamaan autoilua. Heikommassa asemassa olevat, kuten lapset, vanhukset, vammaiset ja vähemmistöt saavat suoraa tukea, kokevat elämänlaatunsa paranevan ja saavuttavat samat mahdollisuudet hallita omaa elämäänsä.

Köyhät maksavat jo perushyödykkeistä kuten ruuasta, sähköstä ja vedestä suhteessa hurjasti enemmän kuin keskituloiset tai rikkaammat. Ei heidän talous kestä maksella ylimääräistä hiilineutraaliudesta. Sen pitäisi olla yritysten tehtävä kehittyä hiilineutraaleiksi yrityksiksi ja tuotteiksi. Jos veroja korotetaan tulisi niiden osua vain keskituloista rikkaampiin. Samoin muiden maksujen.

Mielestäni on tärkeää, ettei hiilineutraalia yhteiskuntaa mahdollisteta ulkoistamalla päästöjä muihin maihin. Tämä olisi epäoikeudenmukaista.

Epäoikeudenmukaisuus ilmenee varallisuuserojen myötä parempituloisten parempina mahdollisuuksina siirtyä puhtaampien vaihtoehtoihin ja toisaalta ylempien varallisuusluokkien vaikutukset ovat suurempia ja niistä kärsivät suhteessa enemmän pienituloiset.

Toisten elämäntavat ovat tällä hetkellä kestävämpiä ja tulevaisuudessa hyväksyttävempiä kuin toisten. Muutos tulee iskemään lujimmin näihin, jotka ovat järjestäneet elämänsä vanhan mallin ja toimintatavan mukaiseksi. Heitä, joille siirtyminen on jyrkintä, olisi autettava suuressa muutoksessaan naljailemisen ja väheksymisen ja suoranaisen inhon sijasta.

Kestämätöntä elämäntapaa tapahtuu monesti kestävän elämäntavan kustannuksella. Esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksia ei saisi missään nimessä polkea, eikä heidän elinympäristöään tuhota vain, jotta joku osa kansaa saa elää kestämättömällä tavalla.

Mielestäni keskusteluun oikeudenmukaisuudesta tulisi myös tuoda vahvemmin esiin eri toimijoiden vastuut ja velvoittaa kaikkia tasavertaisesti, ei pelkästään esimerkiksi julkista sektoria tai laittaa vahvasti kaikkea yksilöiden harteille, joilla ei välttämättä ole tietoa toimiensa moninaisista vaikutuksista.

Oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymisessä ilmenee myös itse päästöjen arvioinneissa. Mielestäni keskusteluun tulisi tuoda hanakammin myös pohdintoja siitä, että vaikka kansalaiset ovat yhdenvertaisia, niin pitäisikö heidän päästöistään tehdä vahvemmin erivertaisia. Esimerkiksi tulisko "luksuspäästölähteiden" (esim. yksityislentokoneella suhailu tai turpeen nostaminen kasvovoidetta varten) olla yhdenvertaisia/ yhtä "oikeutettuja/epäoikeutettuja" kuin syrjäseudulla ja julkisen kulkuneuvoverkoston ulkopuolella asuvan köyhän henkilön yksityisautoilun ruokakauppaan (vähän huonot esimerkit, mutta pointti varmaan tulee esiin)? Välillä julkisessa keskustelussa on melko yleisellä tasolla syyllistävä sävy ja unohdetaan, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia ja valinnanvaroja tehdä kestäviä muutoksia. Keskustelua arvoista kaivetaan.

Jos toimia ei tehdä, ne jotka ovat vähiten ilmastonmuutoksen takana tulevat kärsimään eniten. Hiilineutraalin yhteiskunnan tulisi olla kaikille järkevämpi polku kuin business as usual, mikä esimerkiksi taloudellisista syistä ei monissa paikoissa välttämättä tätä ole. Tämä tulisi korjata esim. muutoksilla verotukseen ja tukijärjestelmiin. Lisäksi, koska kaikilta haitoilta ei tulla välttymään, on taattava että sopeutumistoimet ovat mahdollisia kaikille.

Rättvist: satsningar på statlig nivå, som nyttjar alla medborgare. Stöd av grön verksamhet. Tillåtelse av klimatkompenseringstjänster (och gärna satsning av staten på dessa områden) Orättvist: privatisering; var t.ex. rent vatten och andra basvaror säljs för vinst och bara välbärgade kan leva gott, eller infrastrukturen säljs och blir en dyr köptjänst istället för en service som staten kan bygga ut och göra mer miljövänlig.