Ne jotka haluavat elää "hiilineutraalisti" ja "uusiutuvilla energiamuotoilla" saavat elää, mielellään pakonomaisesti, "uusiutuvilla energiamuotoilla" ja jos kykenevät, ovat sosiaalisesti puolestani "peukku pystyssä" porukkaa.

Ilmasto muuttuu tekipä ihminen mitä hyvänsä. Jos päästöjä saadaan vähennettyä, on se hyvä, koska ilmanlaatu paranee. Siltikin ihmisen toiminnasta ilmastoon aiheutuva vaikutus on vähäinen ja siihen liittyvä vouhotus täysin liioteltua. Yhteiskunnassamme on paljon tärkeämpiäkin asioita, jotka eivät toivottavasti jää tämän vouhotuksen varjoon.

Toimenpiteitä ei tarvita ”survival of the fittest”

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sijaan pitäisi keskittyä teollisuuden myrkkypäästöihin ja mikromuovien saastuttaminen estämiseen.

Ne henkilöön liittyvät tekijät, joihin emme itse pysty vaikuttamaan, eivät saisi määrittää, millaisia voimme olla ja mitä voimme tavoitella ja saavuttaa elämässä. Tämä koskee myös ympäristöä ja ilmastoa: on epäoikeudenmukaista, että ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikentyminen koettelee ihmisiä eriarvoisesti

Ensisijaisesti huomio tulee keskittyä niihin ihmisryhmiin, joiden henkiä ja terveytta ilmastonmuutos uhkaa. Kuivuus heikentää elinoloja ja aiheuttaa vakavia konflikteja tietyissä osissa maailmaa. Ilmastonmuutosta ei tule tarkastella kansallisesti, vaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä globaalisti, ja näitä ihmisryhmiä tulee auttaa.

Toiseksi, sosiaalinen oikeudenmukaisuus kattaa jo edellä käsitellyn hyötyjen ja haittojen tasa-arvoisen jakaantumisen. Sekä hyötyjä että haittoja syntyy siirtymässä, se on selvää, mutta on varmistettava, ettei hyödyt kasaannu jo ennestään hyvinvoiville ja haitat heikossa asemassa oleville. Myös kulutuksen ilmastohaittoihin voitaisiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta puuttua. Valtaosa suomalaisten ilmastopäästöistä tulee kulutuksesta (ja matkustamisesta), mitä voitaisiin ohjata helposti verotuksella. Etenkin, kun hyvätuloisten ilmastopäästöt ovat merkittävästä vähävaraisten päästöjä korkeammat - varakkailla olisi mahdollisuus maksaa kulutustuotteidensa päästövaikutuksista (tai vaihtoehtoisesti vähentää kulutusta).

Tärkeää on, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioidaan kaikessa ilmastonmuutoksen hillintää koskevassa päätöksenteossa!

Sitä, että ihmisille annetaan konkreettisia keinoja elämäntapamuutokseen. Ilmastoasiat tulee näyttää terveysasioina, kuten ne ovatkin.

Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että niitä tuetaan, joille rasitus ilmastotoimista on ylitsepääsemättömän suuri. Toisaalta tämä tarkoittaa maksuasemassa olevien kannalta sitä, että heidän tulee saada vastinetta ilmastoimista niiden tehokkuuden osalta. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus sisältää myös ylisukupolvisen ajatuksen, jolloin nykyistä järjestelmää tulee pystyä muuttamaan myös tässä hetkessä tulevaisuuteen lykkäämisen sijaan.

Ilmastolaki ei vie teollisuudelta yhtäkkiä työpaikkoja ja näin vaikuta sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Maalla olevien tulee olla mahdollista liikkua vapaasti ja edullisesti autolla, se on sosiaalisesti epäoikeudenmukaista, että vain kaupungeissa voi liikkua vapaasti ja edullisesti.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa mm. sitä, että alueellisesti eri puolilla Suomea/maailmaa asuvat ihmiset huomioidaan, eri ikäiset ihmiset huomioidaan, eri sukupuolet ja eri koulutustaustoista tulevat ihmiset huomioidaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tiedotusta ja viestintää siten, että kaikki ymmärtävät sen. Samoin se tarkoittaa sitä, että mahdollisesti eri syistä työttömäksi jääneillä on samanlaiset etuudet ja mahdollisuudet etsiä töitä. Niinpä jo hiili-intensiivisiltä aloilta ihmisiä jää työttömiksi, heitä tulee kohdella samalla tavoin kuin vaikkapa työtöntä ympäristöasiantuntijaa - ei siis antaa heille sen ihmeellisempiä tukipaketteja. Samoin oikeudenmukaista on etteivät tähän asti saastuttaneet toimialat hyödy nyt ilmastonmuutoksen hillintätoimista järjettömillä siirtymätuilla.