Taloudelliset arvot eivät ole etusijalla, vaan hyvinvointi.

Päästöt ja negatiiviset vaikutukset tulee hinnoitella ja pyrkiä siihen, että markkinat on motivoitu taloudellisesti kohti puhtaampaa kuluttamista. Päästöjä ei tarvitse eikä usein tule kieltää suoraan, vaan hinnoitella ne todellisten tutkittujen haittavaikutusten mukaan kalliiksi, jolloin luonnostaan markkinat siirtyvät kohti kestävämpiä ratkaisuja.

Konkreettinen esimerkki on liikenteen päästöjen hinnoittelu kalliimmaksi ja rohkaisu siirtymään uusiin, vähäpäästöisempiin autoihin ja liikennemuotoihin.

Kehittyneillä mailla on mahdollisuus vaikuttaa omia rajoja laajemmin päästöjen vähentämiseen. Suomen tulee vaikuttaa myös suomalaisten hiilijalanjälkeen. Myös laissa tulisi tuoda tämä ilmi.

Suomessa kaikilla vähävaraisilla syrjäytymisriskisillä korvessa-asujilla on oma auto, jota he itse huoltavat. Jos autoilua rajoitetaan suhteettomasti, se osuu kivuliaasti tälle porukalle. Lentoverot yms. ei-tarpeeseen perustuvaa kulutusta vähentävät toimenpiteet taas kohdistuvat keskiluokkaan ja paremmin tienaaviin. Muita tahoja ovat karjatalolliset, turvepeltotyöläiset, kulutustavaroiden tekijät. Näille aloille tulisi jo nyt antaa jonkinnäköistä tukea siirtyä muille aloille. Etenkin kulutus kohdistuu tällä hetkellä hirveän vahvasti vaikkapa uusiin vaatteisiin etc., jolloin kulutuksen verotusta voisi koventaa ihan konkreettisesti (vaikkapa vaatekappalekohtaisella verolla, ei prosenttiverolla). On aivan kestämätöntä, että ihmiset voivat ostaa vuodessa kymmeniä kiloja vaatteita, jotka heitetään roskiin saman tien.

Oikeudenmukainen niin että kaikki osallistuvat taloudellisesti ja muuten kykynsä mukaan. Kärsimystä pitää vähentää ja se tapahtuu tehokkaimmin varallisuutta jakamalla.

Lennätetään lannoituskoneita suihkuttaen 'agent orangea' koko Suomen pinta-alan päälle niin päästään luonnosta nopeammin eroon, eikä ole enää tarvetta vähentää yhteyttämiseen tarvittavaa kasvillisuuden ruokaa (hiilidioksidia) ja kituuttaa luontoa hiljalleen nälkäkuolemaan.

Siirtymä toteutetaan eli ei vain puhuta sen toteuttamista (oikeudenmukaista nuorille ja tuleville sukupolville). Ne ammatit, joita tulee rajoittaa saavat kompensaatiota esim. koulutuksen ja rahallisen korvauksen muodossa.

Siirtymä on joka tapauksessa oikeudenmukainen, sillä ilman siirtymää ei kenelläkään ole kohtaa kunnollista elämää. Syrjäytyneissä, työttömissä ja kouluttamattomissa esiintyy paljon ilmastonmuutoksen vastaisen työn vastustusta. Ajattelu pohjaa ainakin osaltaan siihen, että julkisten varojen käyttö ilmastotoimiin ei tunnu oikeudenmukaiselta, kun oma elämä ei ole hyvällä mallilla ja yksilö saattaakin syyttää tästä julkishallintoa ja yhteiskuntaa sekä sen turvaverkkoa. Tämä turhautuneisuus ja tyytymättömyys on suuri vaara yhteiskunnalle muutenkin, mutta varsinkin ilmastotoimille (vrt. Yhdysvallat ja Trump). Tämän vuoksi juuri ilmastotoimien vastustajat olisikin saatava näkemään asian valoisat puolet ja suuret mahdollisuudet. Heistä, jotka jo nyt ovat unohdettuja tai esim. työttömiä pitäisi tehdä uuden ilmastoälykkään Suomen keskeisiä toimijoita ja kärki. Tämä edistäisi yhteiskunnallista vakautta, vähentäisi yhteiskunnallista jakautuneisuutta ja erimielisyyksiä ja lisäisi tasa-arvoa sekä oikeudenmukaisuutta (sillä sen lisäksi, että he ovat jo nyt huono-osaisia, he tulevat kärsimään eniten ilmastonmuutoksesta). Heidät täytyy kyetä sitomaan tähän muutokseen ja osoittamaan uuteen ajattelutapaan liittyvien kiertotalouden, teknologian ja hiilinegatiivisuuden sisältämät suuret mahdollisuudet esim. työllisyydessä.
Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla: huono-osaiset ja ilmastotoimien vastustajat on saatava käännettyä uuden vihreän yhteiskunnan puolelle, otettava siihen mukaan ja luotava heille sitä kautta muun muassa työpaikkoja. Näin suuri haaste saataisiin käännettyä eduksi ja edistettäisiin hyvinvointia!

Högre krav på företag, speciellt stora och statliga företag, att bli mera hållbara och koldioxidneutrala. Subventionera miljövänliga förändringar och högre skatter på icke-miljövänlig praxis.

En rättvis övergång ger ett visst ekonomiskt stöd och tid för omställning för de individer och småföretag som drabbas mest men processen avbryts inte i något skede (oavsett vilka protester motståndarna kommer med) utan alla kan lita på att förändringen verkligen genomförs.