Tärkeintä olisi kehittää sähköisiä osallistumiskeinoja mutta ei kuitenkaan fyysisten tilaisuuksien kustannuksella

Mahdollisimman saavutettavat digitaaliset osallistumisen muodot tärkeimpiä, vaikka rinnalle tarvitaan toki myös perinteisempiä kanavia.

Viesti tulee muotoilla siten, että tämä on tärkeää ja koskettaa kaikkien arkea. Viestinnässä tulee huomioida selkokielisyys, jossa voidaan hyödyntää (kotimaisten) kielten osaajia. Samoin viestinnässä tulee keskittyä konkreettisiin asioihin, jotta myös ilmastoasioista ei niin perillä olevat kokevat osallistumisen mielekkääksi.

On myös keskeistä, että ilmastonmuutoksesta ei puhuta yksinomaan uhkakuvana. Kun puhutaan siirtymästä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa tulee muistaa viestiä myös sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista ja varmistaa, että näistä puhutaan kattavasti eikä vain kapeaan väestönryhmään kohdistetusti: siirtymällä on mahdollista esim. luoda työpaikkoja, vahvistaa demokratiaa ja tehdä energiajärjestelmästä nykyistä oikeudenmukaisempi.

Kaikkien tasa-arvoinen mahdollisuus osallistumiseen on taattava, mutta tässä voidaan perustellusti soveltaa myös "korostetaan niiden näkemyksiä joita päätökset koskettavat" -periaatetta, eli kohdentaa viestintää etenkin nuorille (somen ja oppilaitosten hyödyntäminen). On selvää, että pelkkä tiedon saatavilla oleminen ei riitä, jos osallistujiksi halutaan laaja ja heterogeeninen joukko suomalaisia. Kuntia voidaan varmasti hyödyntää alueellisen tasa-arvon toteuttamiseksi ja ehkäpä ammattiliittoja eri ammattiryhmien saavuttamiseksi?

Pitää varata tarpekasi resursseja ja rahaa vaikutusmenetelmistä viestimiseen. Riittävästi sekä tilaisuuksia, joissa voi vaikuttaa (etänä ja livenä ympäri Suomea) että ei-vuorovaikutteisia kommentointiväyliä, pääasiassa digitaalisesti (kuitenkin erityisryhmät huomioiden)

Viestinnän tulee paneutua parhaaseen globaalin tason tieteeseen ja välittää se ymmärrettävästi kansalaisille monissa kanavissa. Ilmastokriisi on nimensä mukaisesti kriisi, joten on perusteltua käyttää tehokasta viestintää ilmaston hyväksi.

Normaalit kanavat riittävät.

Digitaaliset kanavat alle eläkeikäisille (ja miksei myös heille) ja yleisiä kuulemis- ja infotilaisuuksia varttuneemmalle väestölle.

Saavutettavuus on tärkeää mm. somen, lehdistön ja muun kampanjoinnin kautta. Harva katselee lausuntopalvelua. Myös vähemmistökielet täytyy ottaa huomioon, kuten saamen kielet, arabia, englanti, ruotsi, viittomakieli yms.

Otetaan näitä esille kaikilla kasvatus- ja koulutusasteilla tarkoituksenmukaisin metodein. Uutisoidaan valmisteluista ja vaikutusmahdollisuuksista somen lisäksi valtakunnan-, alue- ja paikallismedioissa. Tiedotus ja mahdollisuus osallistumiseen on turvattava myös niille, jotka eivät voi käyttää digitaalisia kanavia.

Osallistumisen pitää olla mahdollista eri kielillä, jotta myös kielivähemmistöihin kuuluvat voivat ilmaista näkemyksiään ilmastotoimista. Ilmastotoimien osallisuuden suunnittelussa pitäisi jatkossa panostaa nykyistä huomattavasti enemmän siihen, että ilmastotoimien kommentointi on mahdollista monenlaisilla pohjatiedoilla. Päätösten ja ehdotusten taustoittavan tiedon tulee olla selkeää ja helposti ymmärrettävää. Tämä on helpompi varmistaa, kun osallisuus kytketään ilmastolailla osaksi kaikkea ilmastotoimien valmistelua.

Tapa lisätä matalan kyynyksen osallistumista ilmastotoimien kommentointiin on kyselyiden jatkaminen. Suunnitelmien kommentointia voisi levittää yhteistyössä niin, että ilmastotoimien kommentointiin osallistutaan koulu- ja työpäivien aikana.