Toistan: suurin mahdollisuuden karsija on, että tieto kommentoitavista suunnitelmista ei tavoita ihmisiä. Jos se tavoittaa, ja kommentointiväylä osoitetaan, peli on jo aikalailla voitettu. Varmin tapa on informaatioposti jokaiseen kotiin. Toiseksi varmin on luoda uutisten yhteyteen käytäntö: "Ja seuraavaksi valtioneuvoston, -ministeriön tiedote..." siitä voisi tulla helposti uusi normaali kuten uutisten yhteydessä olevasta säätiedoituksesta. Jos töllöttimestä kuuluisi: "ministeriön tiedoite kansalaiskuulemisesta...jne. niin luulisi tuon olevan herättävä tieto.

Pitäisi olla jokin taho, jolla mahdollisuus jalkautua paikallistasolle järjestämään kuulemisia sellaisille henkilöille, joille netin käyttö ongelmallista. Kenties jokin paikallinen organisaatio, järjestö joka voisi toteuttaa tämän. Muuten tiedotusvälineiden hyödyntäminen tiedotukessa ja netti.

Osallistava budjetointi on antanut tästä muutaman hienon esimerkin. Palvelutalossa ja peruskoulussa osallistuttiin ryhmänä.

Kuntakohtaiset workshopit, kommenttitaulut todellisuudessa ja internetissä (ja miten tämä kaikki tieto datamainataan laadullisiin tilastoihin, avainsanat jotka korostuvat on nostettava esille julkiseen keskusteluun osana "digidemokratiaa").

Tietoa pitää tulla monista kanavista, ja myös vaikutuskanavia pitää olla erilaisia. Televisio, radio, lehdet, some, kadunvarret, koulut, kerhot ym. voisivat olla hyviä vaikutuskanavia. Viestiä pitää monella tapaa, tieteellisesti, selkosuomeksi, kuvin, eri kielillä jne. Digitaalisesti pitää pystyä osallistumaan, mutta myös muilla keinoin.

Osallistumismahdollisuudesta kannattaisi tiedottaa tavallista julkisen hallinnon tiedotusta räväkämmin ja laajemmin; kannattaa ottaa mukaan some, paikallismediat ja paikat, joissa ihmiset arjessaan hengaavat. Siis esim kauppakeskukset, pubit, torit. Sometiedotuksessa esim koronasta on tiedotettu yhteistyössä someammattilaisten kanssa, mikä on ollut hyvä strategia verrattuna siihen, että julkinen hallinto tuottaisi itse sisältöä. Järjestöt voivat myös olla hyvä kanava tavoittaa kansalaisia kunhan muotoilee viestin näin: "Nyt päätetään Suomen ilmastolaista! Mitä siinä pitäisi olla? Mitä siinä ei saa olla? Kerro se tätä kautta suoraan ministereille!" eikä näin: "Tässä ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa mahdollistuu osallisuus ilmastolain valmistelussa. Kannanotot on mahdollista jättää lausuntopalveluun kunhan jätätte hakemuksen xx palveluun xx ja rekisteröidytte xx tavalla rekisteriin xx, minkä jälkeen voitte anoa osallistumisoikeutta lomakkeella xx."

Kuulemistilaisuudet jokaisessa kunnassa.

Kuntien sivuillaja kirjastoissa tms. voitaisiin tarjota tietoa milloin ja miten voi kommentoida. JOs ei voi kommentoida omalla tietokoneella, voisi kirjastot järjestää isompia varjotapahtumia, joissa kaikki pääsisivät osallistumaan. Kirjastoverkko on kuitenkin laaja ja valtakunnallinen, sekä kaikille ikäpolville tuttu.

Asiat tulisi esittää siten, että kuka vain voi ymmärtää mistä on kysymys. Osallistumisen tulisi olla mahdollista mahdollisimman monella eri kielellä.

Esimerkiksi tällainen kaikille avoin kanava verkossa on erittäin hyvä.